Kaikessa mahtavuudessamme, olemme vain ihmisiä ja se on meidän supervoima, jos niin tahdomme. Emme voi suorittaa läsnäoloa ja vaikka tiedämme että olisi hyvä rauhoittua hetkeen ja harjoitella hengittämistä aikataulut ja arjen kiireet painavat päälle jolloin on monesti helpompaa vain antaa mennä automaatiolla ja koittaa selvitä arjesta.,
Mitä jos ei olekaan pakko selviytyä?
Kun pohditaan hevosten treenaamista tai kouluttamista yleensä meille tulee mielikuva ”tekemisen meiningistä”. Eli paljon pitää tapahtua, paljon energiaa, paljon liikettä paljon ihan kaikkea.
Itse miellän asian toisinpäin.
Mitäs jos ensin annetaan oman mielen ja kehon löytää paikkansa siinä hetkessä, miksikä tätä kutsuu on jokaisen omasta mieltymyksestä kiinni. Joku puhuu läsnäolosta, toinen mindfullnessista toinen kehotietousuudesta… samaa näissä haetaan eri sanoin ja aputehtäviä hyödyntäen. Tärkein ehkä ettei pakoteta mieltä tai kehoa muottiin. Vilkas ihminen, vaikka adhd tyyppisen ihmisen läsnäolo voi olla hyvin erillaisen näköistä kuin luonnostaan rauhallisen jopa introvertti tyyppisen ihmisen läsnäolo. Molemmat voivat olla yhtä oikeassa ja yhtä läsnä hetkessä.
Kun kehomme ja mielemme käy kierroksilla voi olla vaikeaa katkaista kierrokset sillä joka kerta kun yritämme laskea kierroksia ja löytää hiukan rentoutta hermostomme vastustelee tätä keksimällä vaikka mitä keinoja pysyä korkeassa viretilassa. Kehoamme voi alkaa kutittamaan, voi olla vaikeaa olla paikallaan, voi olla että turhaudumme, tai rauhoittumisesta voi tulla täysin kestämätöntä.
Mitä vahvemmin kehosi vastustelee, sen tärkeämpää on lempeästi pikkuhiljaa etsiä keinoja löytää yhteys itseensä. Ajatus siitä että on saavutettavana itselleen onkin tärkeä.
Tutustu itseesi uudestaan, siihen rennompaan ja levollisempaan itseesi, samalla tavalla kuin haluaisit tutustua vento vieraaseen kiehtovaan ihmiseen.
Pohdi
- Minkälaisia asioista sinä ennen teit ja nautit tekemisestäsi? Silloin kun sinulla vielä oli aikaa.
- Mitkä asiat tekivät sinut onnelliseksi? Silloin kun ei vielä ollut niin paljon velvoitteita.
- Mitä sinä elementtejä sinun syvin sisin todella kaipaa elämääsi uudestaan?
Mitä minä voin tehdä tilanteelleni?
Sinun tarvitsee ihan ensin havahtua tilanteeseesi ja haluta muutosta. Kun päätät muuttaa ja kehittää arkeasi kohti levollisempaa läsnäoloa se toteutuu vähän kerrallaan.
Voit kokeilla jos jokin seuraavista auttaisi sinua pysähtymään hetkeen edes hetkeksi, se on riittävästi juuri tässä ja nyt.
- Istahda kivelle hieman muusta hälinästä sivummalla. Sulje silmäsi ja tunnustele miltä luonto tuntuu kasvojen ihollasi?
Tunnetko tuulen viiman? Miltä viima tuntuu ja missä?
Tunnetko auringon hempeän lämmön poskillasi? Miltä lämpö tuntuu? - Riisu kengät ja sukat, paina jalkasi kevyeesti lumeen, sammaleeseen tai hiekkaan, pidä hetki tai kävele alustallasi hieman. Tunnustele. Mitä tunnet? Mitä tuntemuksia tämä sinussa herätti ja missä ne tuntuivat kehossasi?
- Kävele metsässä, puistossa, viheralueella, ulkona hetken. Vain kävele, jos mieleesi tulee ajatus tai huomiosi kiinnittyy johonkin yritä päästää ajatus jatkamaan matkaansa ilman sinua. Hengitä, kävele ja anna ajatusten kulkea ohi ilman sinua. Harjoittele tätä hetken joka päivä, tulet todennäköisesti huomamaan miten hengityksesi muuttuu harjoittelun myötä, hermostosi laskee hieman kierroksia ja voit palata siihen mitä olitkaan tekemässä hieman kevyeempänä.
Ota pieniä hetkiä arkeesi jotka ovat pyhitettyjä itsellesi, ihan vain Sinulle. Se voi olla minuutti tai 10 minuuttia, sillä ei ole väliä.
Nämä ovat ihan lyhyitä tehtäviä harjoituksia jotka voivat toimia tienviitoittajana etsiessämme läsnäoloa.
Mitä jos voisimme nauttia arjesta vähän enemmän?
Kun olemme hetkessä itsellemme saavutettavissa yhteys hevoseenkin syntyy kuin itsestään. Ei tarvita taikatemppuja tai valtavasti harjoituksia, vaan meidän aitous resonoi voimakkaasti hevosiin.
Kokemus läsnäolosta voi olla voimakas, joskus jopa pelottava kokemus. Läsnäolo voi herättää yllättäviäkin ajatuksia ja tunteita joista emme ehkä olleet tietoisia.
Rohkeus olla läsnä itselleen vähän kerrassaan, oppia tähän tunteeseen palkitsee yleensä isosti.
Sillä nyt meillä on myös tilaa kohdata hevonen hevosen persoonallisuuden kautta aidommin.
Mikä olisikaan kouluttamisen tai valmentautumisen kannalta parempi lähtökohta?
Keskeneräisyyden sietäminen ja salliminen, itsessämme ja toisissa on arvokasta.
